Kiillotetaanko kruunua?

Onko sinua koskaan ärsyttänyt kaupan jonossa etuileva henkilö? 

Uimahallissa puolet hallista kasteleva kroolaaja? 

Joulukirkossa selkäsi takana nuotinvierestä veisaaja?  

Ruskeakielinen työkaveri? 

Saako edellä mainitut randomit esimerkit ja monet muut arjen rikastuttajat ärsyttää? Ja miksi ei saisi? Ja ketä ne saa ärsyttää?

Onko jokainen soppa lusikoitava hiljaa vai voiko huikata tarjoilijalle, ettei nyt oikein ole maut kohdallaan?

Tämän Apinan ärsytysherkkyys korreloi suoraan munasarjojen mutkiin ja hieman äkkisyttyiseen luonteenseen. Ja sitä kautta on vahva kytkös ulosantiin ja sen volyymiin.

Asiat voidaan kuitenkin esittää eri tavalla. Jopa Apinan taholta.

"Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan".

Ehkä sittenkin:

"Niin metsä vastaa, kuin hallusinaatiot haluaa."

Ei kaikkea tarvitse niellä. Ei tarjottua leikkibanaania, vaikka se olisi kinuskilla kuorrutettu. Mieluummin sitä nielee vähän raa'an, mutta aidon banaanin. 

Jotkut luulevat olevansa (etu)oikeutettuja antamaan palautetta asiasta kuin asiasta, koska heidän todellisuutta häikäisee oman kruunun turhankin kiillotettu pinta. 

Kruunu otsalla keikkuen he ovat rakentaneet oman imperiuminsa, joista on näkyvyys vain yhteen suuntaan. Ja he kuvittelevat, ettei kukaan näe heidän fiktionsa läpi. 

Kruunun kannatteleminenkin on taitolaji. 

Kerron sinulle salaisuuden: meillä kaikilla on omat ja aivan yhtä arvokkaat kruunumme.  

Mutta kruunusta kukkaruukkuun tai paremminkin alkuperäiseen aiheeseen eli ärsytykseen. 

Tätä Apinaa ei ärsytä kruununkiillottajan kruunun arvo, koska Apina tietää sen olevan sitä aiemmin mainittua hallusinaatiota. 

Apinaa ärsyttää kruununkiillottajan tapa suhtautua ympäröivään metsään sinne huudelleessaan omavaltaisia lauseitaan. 

Kruununkiillottajat eivät etuile kassajonoissa tai pärski uimahallissa. Silloinhan kruunu saattaisi tippua. 

He eivät veisaa joulukirkossa korkealta ja kovaa, vaan ylväänä tapailevat vieraitakin sävelmiä varmistaen koko ajan sivusilmällä, että ovat tulleet huomatuksi. Postaavat vielä someen herkän kuvan virsikirjasta. 

Heitä eivät ruskeakieliset työkaverit ärsytä, sillä he ovat siinä suhteessa värisokeita ja suorastaan rakastavat tuolla nuolluiksi. 

Turha varmaan edes sanoa, mikä/ketkä ärsyttävät Apinaa? 

 

Arkinen Anarkisti Apina

 

Entäs jos olisi vaan pikkuisen ilkeä?

Sellainen semi-vastarannan kiiski, joka ohi lentäessään näyttäisi näkymätöntä keskisormea. 

Apinoisi vähän?

 

Ei palauttaisi päiväkodin lomakyselyitä ajallaan, hoitoajoista puhumattakaan. 

Möisi nettikirppiksellä tavaroita, joiden pesu jäisi ostajalle, pölyt mukaan lukien. 

Löisi faktoja tiskiin somen Puskaradiossa ihan vaan siksi, koska tietää kaikesta kaiken. 

Jättäisi osallistumatta kerta toisensa jälkeen mihinkään rahankeruutalkoisiin lapsensa harrastuksen/luokkaretken hyväksi, koska kyllä muut tekee ne hommat. 

Ja jos oikein radikaaliksi heittäytyisi, niin veisi vaivihkaa käytetyn patjan pahvin kierrätyspisteelle. 

 

Ei mitään isoja juttuja. Pieniä piikkejä muille arjen sankareille, joille kirjastolainan muistutus saa aikaan tunnontuskia. 

 

Mutta kiusa se on pienikin kiusa. 

 

Mitä siitä ilkeyden ilosta sitten saa itselleen? Hyvä kysymys? 

Ja miksi tahtoisi olla edes pikkuisen ilkeä? Miksi leikitellä koko kuviolla edes ajatuksen tasolla, jos sellaisen toteuttamisessa ei ole mitään järkeä. 

 

Ehkä juuri siksi. 

 

Kun ei ole mitään järkeä. Olisi vaan ja tekisi. Ihan piruuttaan. 

Rikkoisi omia kaavojaan ja yhteisön näkymättömiä normeja ja hiljaisia sopimuksia. 

Ihan vaan siksi, kun liian moni muu tekee niin. 

Ei välitä muista, pistää vaan crocsia toisen eteen ja nauraa partaansa. 

Njääh. 

Tämä Apina  saattaa kalistella tiettyjen kangistuneiden kaavojen kaltereita, mutta palauttaa lomakyselyt ajallaan, toimii neittikirppiksillä vain ostajan roolissa, ei huutele liikoja Puskaradiossa, osallistuu auliisti talkoisiin ja sen käytetyn patjan säilöö varaston nurkassa seuraavat 15v "jos sitä vaikka joskus tarvitsee". 

Tylsä? Ehkä. 

Minulle lopulta riittää radikalisoituminen vain blogiin kirjattuna villinä kuvitelmana, jotta voin hyvällä omalla tunnolla kallistaa pääni tyynyyn päivän päätteeksi. 

Faktaa vai fiktiota? Tai ehkäpä se jäljittämätön veteen piirretty viiva, jota joku voi jäädä jopa kaipaamaan. 

Taidan syödä banaanin. 

Apina häkissä

 

Kuinka moni meistä on tässä, mutta ei kuitenkaan ole? 

Kuka oikeasti tuntee sinut, tietää kipupisteesi ja nuolee haavasi?  

Kuinka paljon annat itsestäsi muille, niin tarkoituksella tai tahtomattasi? 

Kuka näkee sieluusi? Kenen annat katsoa sinne?

Ekstroverttiä ihmistä pidetään ehkä liiankin helppolukuisena, mutta harva osaa lukea häntä rivien välistä. Ekstrovertti on usein sosiaalinen ja avoin, puhuu ehkä paljon ja kaikille. Oletetaan, että hän todella jakaa oman wikipediansa pelkäämättä susien lampaiden vaatteissa repivän hänen sisintään rikki. 

Entäpä jos ekstrovertin kupla onkin hänen suojamuurinsa? Ehkä hän antaakin itsestään irti vain juuri ne asiat mitä tahtoo vastapallon tietävän. Todellisuudessa kaikista puhutuista lauseista saisi tehtyä aika lyhyet ja ytimekkäät ranskalaiset viivat ja silti ne olisivat vain helmiä sioille. 

Introvertti puolestaan sanoo vähän, mutta asiaa. Jos sitäkään. Ei siksi, etteikö hänellä asiaa olisi, mutta hän on ekstroverttia sisäänpäin kääntyneempi ja jatkuva vuorovaikutuksessa oleminen imee hänestä energiaa. Äkkiä hänet saatetaan tunkea ujon tai jopa ylimielisen rooliin, joka ei alennu kommentoimaan jokaiseen sivulauseeseen omaa monologiaan. 

Ja miksikö edes mainitsen nämä persoonallisuuden piirteet samalla kyseenalaistaen niiden taustat? 

Ehkä siksi, ettei kaikki todellakaan ole juuri sitä miltä se näyttää. 

Ehkä siksi, että haluan huutaa rikki ne lasiseinät siitä lokerikosta, johon meitä kyselemättä yleisön pyynnöstä survotaan. 

Moni väittää tuntevansa Apinan, mutta Apina ei tunne ketään. Ehkä. Tai niinhän sinä luulet. Ehkä Apinaa ei vain huvita tuntea muita kuin ne, jotka ovat Apinalle tärkeitä.

Määrittääkö Apinan syvimmän olemuksen se Sirkus, jossa hän on joskus työskennellyt? Tai se paikkakunta, missä tämä Sirkus on kerran pysähtynyt? 

Oikeuttaako Apinan fyysinen olomuoto yleisön buuauksiin? Ja kostetaanko isien/äitien/kumminkaimojen/naapurinReinon teot Apinalle lopun ikäänsä? 

Liian moni Apina joutuu tahtomattaan häkkiin, jonka kaltereiden taakse tuntuu olevan vaikea katsoa. Niiden raoista näkee vain osatotuuden. 

On helpompi kuiskia totuuksia kanssayleisön korviin ja valmistaa tehokas rikkinäinen puhelin, jolla soitellaan vielä vuosienkin päähän pilapuheluita vääristä numeroista. 

Sitä saattaa äkkiä siirtyä toiseen sirkukseen tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.