Apina häkissä

 

Kuinka moni meistä on tässä, mutta ei kuitenkaan ole? 

Kuka oikeasti tuntee sinut, tietää kipupisteesi ja nuolee haavasi?  

Kuinka paljon annat itsestäsi muille, niin tarkoituksella tai tahtomattasi? 

Kuka näkee sieluusi? Kenen annat katsoa sinne?

Ekstroverttiä ihmistä pidetään ehkä liiankin helppolukuisena, mutta harva osaa lukea häntä rivien välistä. Ekstrovertti on usein sosiaalinen ja avoin, puhuu ehkä paljon ja kaikille. Oletetaan, että hän todella jakaa oman wikipediansa pelkäämättä susien lampaiden vaatteissa repivän hänen sisintään rikki. 

Entäpä jos ekstrovertin kupla onkin hänen suojamuurinsa? Ehkä hän antaakin itsestään irti vain juuri ne asiat mitä tahtoo vastapallon tietävän. Todellisuudessa kaikista puhutuista lauseista saisi tehtyä aika lyhyet ja ytimekkäät ranskalaiset viivat ja silti ne olisivat vain helmiä sioille. 

Introvertti puolestaan sanoo vähän, mutta asiaa. Jos sitäkään. Ei siksi, etteikö hänellä asiaa olisi, mutta hän on ekstroverttia sisäänpäin kääntyneempi ja jatkuva vuorovaikutuksessa oleminen imee hänestä energiaa. Äkkiä hänet saatetaan tunkea ujon tai jopa ylimielisen rooliin, joka ei alennu kommentoimaan jokaiseen sivulauseeseen omaa monologiaan. 

Ja miksikö edes mainitsen nämä persoonallisuuden piirteet samalla kyseenalaistaen niiden taustat? 

Ehkä siksi, ettei kaikki todellakaan ole juuri sitä miltä se näyttää. 

Ehkä siksi, että haluan huutaa rikki ne lasiseinät siitä lokerikosta, johon meitä kyselemättä yleisön pyynnöstä survotaan. 

Moni väittää tuntevansa Apinan, mutta Apina ei tunne ketään. Ehkä. Tai niinhän sinä luulet. Ehkä Apinaa ei vain huvita tuntea muita kuin ne, jotka ovat Apinalle tärkeitä.

Määrittääkö Apinan syvimmän olemuksen se Sirkus, jossa hän on joskus työskennellyt? Tai se paikkakunta, missä tämä Sirkus on kerran pysähtynyt? 

Oikeuttaako Apinan fyysinen olomuoto yleisön buuauksiin? Ja kostetaanko isien/äitien/kumminkaimojen/naapurinReinon teot Apinalle lopun ikäänsä? 

Liian moni Apina joutuu tahtomattaan häkkiin, jonka kaltereiden taakse tuntuu olevan vaikea katsoa. Niiden raoista näkee vain osatotuuden. 

On helpompi kuiskia totuuksia kanssayleisön korviin ja valmistaa tehokas rikkinäinen puhelin, jolla soitellaan vielä vuosienkin päähän pilapuheluita vääristä numeroista. 

Sitä saattaa äkkiä siirtyä toiseen sirkukseen tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.